Vedestä olet sinä tullut

by Juhani Salokannel

Runoilija Hasso Krull tarttuu rennolla otteella suuriin teemoihin

Runoilijan tuotanto voi olla aivan kuin tutuksi käyvän polun jatkumista, yhden teeman jatkuvaa kehittelyä - tai sitten ei. Kymmenen kokoelmaa julkaissut virolainen Hasso Krull on muuttunut kokoelma kokoelmalta, eikä vain niin että aiheet vaihtuvat. Matkan varrella on vaihtunut koko poetiikka.

Vasta ilmestyneen suomennoksen pitkien kaarien keinuttamana mieleeni tuli aivan toisenlainen muistikuva. Kun viisitoista vuotta sitten suomensin Parnassoon Krullin runoja, teksti oli kuin katkeillutta siimaa sotkeutuneessa uistinkelassa, ja aivan tarkoituksella.
Kokoelma Luuletused 1987-1991 (1993) halusi hajoittaa kielen, jatkuvuuden ja merkitykset. Kyse ei ollut mistä tahansa sattuman leikistä; Krull ryhtyi myös kääntämään viroksi Derridaa, Deleuzea ja Guattaria, Foucaultia, eli meneillään oli suuri poststrukturalistinen projekti.
Ikätoveri Tõnu Õnnepalu kirjoitti noista Krullin runoista, että kun kamppailu ja vastakohtaisuudet ovat maailmankuvastamme kadonneet ja maailma osoittautuu loputtomien, yhdenvertaisten nyanssien pinnaksi, ei myöskään maailmanloppua ole eikä sitä tarvitse enää pelätä.

Mutta nimenomaan maailmanlopusta ja myös maailman synnystä Hasso Krull kirjoitti viisi vuotta sitten laajan runoelman, ja nyt se on ilmestynyt suomeksi. Meter ja Demeter uskoo taas sanaan ja etenkin sanojen ketjuun, sen sanoo jo teoksen alaotsikko: eepos.
Tehtävänä on siis kuvata maailma sellaisena kuin se on, ja tämänhän on ihmiskunta aina ymmärtänyt toteutuvan silloin kun maailman synty ja tuho tiedetään. Aina tähän kuvaukseen on myös liittynyt varoittamisen ja rohkaisun halu, opettaminen.
Krullin opetus näkyy jo päällepäin. Kaksiosainen runoelma kuvaa ensin lopun ja sitten luomisen. Toivoa siis meillä ihmispoloilla on, mutta sekä nuhteet että lohdutus täytyy lukijan tulkita kerrosten lävitse.

Ja kerroksia riittää. Eepokseksi julistautuva runoelma hakee aineistonsa kirjoituksen ja kirjoitetun historian takaa, etenkin Amerikan intiaanien ja Australian aboriginaalien tarustosta.
Kuvastonsa toistuvan osan se saa vedestä. Vedenpaisumukseen maailma loppuu, mutta vedestä elämä myös alkaa. Runoelmassa virtaa vesi kuin Tarkovskin Stalkerissa konsanaan.
Veden, luomisen ja hedelmällisyyden myytit haastavat historian takaa myös meidän aikamme. Kun runoilija etsii huoltoaseman myymälästä kaiken turhan tavaran keskeltä didgeridoota, alkuperäisten australialaisten arkaaista puhallinta, avautuu eepoksen ajankohtainen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Meter ja Demeter ottaa tosiaan kantaa, vaikka aivan eri tavalla kuin uusi avoimen sosiaalinen virolaisrunous yleensä. Sivilisaatiomme säilymisen arviointi kytkeytyy suoraan yleisiin filosofisiin kysymyksiin, havaitsijan ja havaitun vuorovaikutukseen sekä kiinnostavasti esitettyyn väitteeseen maailman luomisen prosessiin sisältyvästä virheen välttämättömyydestä.
Lukijalla on koko ajan tuntu pohjana olevan aineiston laajuudesta. Muinaiset perinteet on tutkittu. Myytit ovat kiinnostaneet Krullia ennenkin, onpa hänen esikoiskokoelmassaan Mustvalge (1986) runo seppä Ilmarisesta ja kultaisesta naisesta.
Kulttuurikritiikkiä, maailmanselitystä, moraalia - ja silti kaikki tämä on esitetty rennosti ja verevästi. Miten ihmeessä se on mahdollista? Luomismyyttien eroottisuus antaa vauhtia, se on selvä, mutta mistä menon rytmit ja sävy?

Eiköhän käsittelyn pakottomaan otteeseen anna selityksen Krullin kymmenen vuoden takaisen kokoelman nimi ja aihe: Jazz. Se kirja oli assosiaatiosta toiseen rientäviä omistuksia improvisoinnin, vapaan kehittelyn todellisille mestareille. Heiltä Krull on oppinut oikeaa asennetta.
Mutta runoelman koko ajan tuntuvilla olevan sävyn syy jää salaisuudeksi. On kuin teos olisi kirjoitettu jotenkin hymyilevän mielenvireen vallassa. Huumori nimittäin säestää ja sävyttää koko pitkää rakennelmaa.
Väliin se on aivan pinnassa, yllättävinä heittoina ja irtiottoina, väliin taas kaukaa valaisevana, vaikeita tai ristiriitaisia asioita sovittavana suhtautumisena. Jostakin se vain tulee, ja juuri se tekee runoelman helpoksi lähestyä.

Rento ote suuriin ja vakaviin teemoihin syntyy runon kielenkäytöstä ja myös sen graafisesta toteutuksesta. Virolainen alkuteos on kirjana neliömäinen, kaksipalstainen, kuvitettu; sen visuaaliseen ylellisyyteen nähden suomalainen kustantaja on tyytynyt säästölinjaan. Meterin ja Demeterin sävyt, joita ennen muuta luo helpolta näyttävä mutta tosiasiassa vaikea puhekielen käyttö, ovat siirtyneet luontevaksi suomeksi Anu Laitilan hyvänä käännöksenä.

Helsingin Sanomat 21.08.2009


Copyright © Estonian Literature Centre. Designed by Asko Künnap. Software by Sepeks